Kotisatama.net Pe 28.02.2020 klo 17:00  
 Taustamusiikkia


Tervetuloa Kotisatamaan.

> kotisatama / raamattujasana / viikonsana / sana

Ohje <
Kotisatama in English


  Raamattu ja sana

  Viikon sana

  Lukuprojekti

  Sana Sinulle

  Saarna.net

  Sana Sinulle lehdille

  Linkitä Sana Sinulle


Tapahtumakalenteri





Suosittele sivua! Teksti 2/2008 | Etusivu | Edellinen | Seuraava

Synnille kuolleet
 
"Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia.
...
Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa. {kr38: Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.} Synti ei siis saa hallita teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja. Älkää antako ruumiinne jäseniä synnin käyttöön vääryyden aseiksi! Kun nyt kerran olette siirtyneet kuolemasta elämään, antakaa itsenne Jumalalle ja ruumiinne jäsenet hänelle vanhurskauden aseiksi! Synti ei enää ole teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia."
 
Room. 6:6,11-14 [kr92] [kr38]    

Luulen, että sinulle on luultavasti käynyt ainakin joskus niin ikävästi, että olet langennut syntiin. Ehkä jopa useammin kuin kerran... Todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin lankeemuksen jälkeen lähestyit Jumalaa rukouksin katuen kömmähdystäsi. Rukoilitko silloin jotenkin tällä tavoin:

"Herra, olen ollut paha ihminen. Lankesin taas kerran syntiin. Voi, Herra Jeesus ristiinnaulitse minut kanssasi jälleen kerran, jotta voisin taas saada syntini anteeksi"?

Tuskinpa rukoilit, koska tiedät, että Jeesuksen ristinkuolema oli kertakaikkinen tapahtuma ja historiallinen tosiasia jo parin tuhannen vuoden takaa. Jeesuksen sovitustyötä ei tarvitse uusia, koska hän sovitti ruumiissaan koko maailman synnit kertakaikkisesti (Hepr. 7:26-27). Tiedät, että Jeesus kantoi sinunkin syntisi ja sovitti ne ristillä, joten ehkäpä tyypillinen katumusrukouksesi kuulostaa pikemmin kiitokselta:

"Herra, minä lankesin jälleen. Olen ollut paha ihminen. Tahdon kiittää sinua siitä, että olet sovittanut minun syntini, antanut minulle anteeksi ja pelastanut minut, vaikka en sitä ansaitse."

Tämä kuulostaa jo paljon paremmalta kuin ensin esittämäni rukous, eikö vain? On luonnollista, että kiitämme Herraa siitä, että hän on sovittanut syntimme. Emme kyenneet itseämme auttamaan, mutta Herra teki kaiken puolestamme ennen kuin osasimme häneltä apua edes pyytää.

Miten suhtaudun syntisyyteeni?

Näin siis normaalisti käsittelemme yksittäisiä syntejä ja epäonnistumisia. Mutta miten minun kuuluu suhtautua syntisyyteen eli syntiseen luontoon, joka saa aikaan nämä lankeemukset?

En viittaa syntisyydellä yksittäisiin synteihin, vaan ihmisen taipumukseen langeta syntiin vielä uskovanakin. Tarkoitan syntisyydellä tässä syntiin mieltynyttä langennutta ihmisluontoa, joka on siis varsinainen synnin aiheuttaja, kun taas yksittäinen synti on syntisen ihmisluonnon 'hedelmä' eli tuotos.

Ei kukaan uskova tietenkään halua langeta, vaan toki kaikki haluavat elää Jumalan tahdon mukaista pyhää elämää. Kuitenkin jokainen meistä vuorollaan joutuu tunnustamaan, että havaitsee itsessään ja vaelluksessaan puutteita.

Emme ole pyhityksessä kasvaneet täyteen mittaan Kristuksen kuvan kaltaisiksi, vaan parhainkin päivä on edelleen kaukana Jeesuksen osoittamasta ideaalista. Harvassa ovat ne päivät, kun voimme edes leikillämme kehua eläneemme ne niin kuin Kristuskin olisi asemassamme elänyt.

Uskovan reaalitodellisuutta lienee, että pyhitys tuntuu olevan vasta alkutekijöissään. Ei ole siis ihme, että monet surevat heikkouttaan päivästä toiseen ajatellen, että jos vain olisin vahvempi, niin kaikki olisi paremmin. Tästä syystä monen uskovan harras rukous kuuluu jotenkin näin:

"Herra, minä olen niin heikko. Anna minulle voimaa vastustaa syntiä. Herra, tee minusta vahva uskon sotilas, joka ei horju kiusauksissa. Tahdon olla vahva palvelijasi. Tee minusta immuuni synnille."

Mutta onko tämä sittenkään Jumalan tapa ratkaista ihmisen syntiongelma? Onko Jumalan tarkoitus vahvistaa ja paikata synnin turmelemaa ihmisluontoa siten, että se ei enää vastaisuudessa lankea syntiin, vaikka se sen puoleen langenneen luonteensa vuoksi edelleen halajaa?

Eikö Jeesuksen ristinkuolema ratkaissut ihmisen syntiongelman syvintä syytä eli syntisyyttä – taipumusta syntiin? Jos siis kerta toisensa jälkeen rukoilen, että Jeesus tekisi minusta immuunin synnille, niin miksi rukoukseen ei vastata, vaikka Jeesus on voittanut synnin vallan ristillä?

Sovittiko Jeesus ristillä sittenkin pelkästään synnin oireet eli yksittäiset synnit? Eikö hän ratkaissutkaan perimmäistä synnin ongelmaa? Onko Jumala jättänyt ihminen syntisen taipumuksensa kanssa yksin?

Tämän kertaisessa tekstissä Paavali vastaa näihin kysymyksiin ja selvittää Jumalan ratkaisua syntisyyden ongelmaan. Samalla Paavali viitoittaa meille tien voitokkaaseen Jumalan mielen mukaiseen elämään.

Jumalan ratkaisu: täydellinen vapaus

Kuten varmaan arvaat, Jumala ei tyytynyt ratkaisemaan ihmisen syntiongelmaa paikkaamalla kerran turmeltunutta ihmisluontoa yrittäen saada sen toimimaan oikein edes horjuen.

Jumalan ratkaisu syntiongelmaan oli jo lähtökohtaisesti erilainen kuin ihmisen. Ihminen etsii ratkaisua voittaa synnin joko poistamalla synnin tai vahvistamalla ihmistä kestämään synnin edessä. Jumala ei sen sijaan vahvistanut ihmisluontoa immuuniksi synnille, vaan päinvastoin heikensi sen aina kuolemaan saakka. Jumala ei puuttunut pelkkiin synnin seurauksiin, vaan hän poisti koko synnin alkujuuren eli syntisen luontomme.

Jeesuksen ristinkuolema näet ratkaisi kertakaikkisesti koko syntiongelman; hän sovitti rikkomuksemme, mutta myös vapautti ihmisen synnin vallasta eli hänen syntisen luontonsa turmeltuneisuudesta. Tekstissä Paavali kirjoittaa:

"Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia." (Room. 6:6)

Jumala ei tyytynyt 'paikkaamaan' kerran turmeltunutta ihmistä, vaan Jeesus kantoi syntisen ihmisluonnon ristille kuolemaan kanssaan. Syntinen luonto kuoli yhdessä Kristuksen kanssa, mikä tekee meistä vapaat synnin orjuudesta. Vanha luonto oli synnin orja, mutta orjuus loppui sillä hetkellä, kun orja kuoli. Jos siis vanha luontosi on kuollut ristillä Jeesuksessa, sinä puolestasi olet vapaa synnin orjuudesta. Sanon sen vielä kerran: sinä olet vapaa synnin orjuudesta.

Herääkin kysymys, onko mitään järkeä rukoilla jatkuvasti, että Jumala vapauttaisi meidät synnistä? - Emmehän me rukoile, että Jeesus ristiinnaulittaisiin uudelleen syntiemme sovittamiseksi, emmehän? Miksi siis rukoilisimme, että hänet pitäisi ristiinnaulita uudelleen, jotta vapautuisimme synnin vallasta?

Jeesus on jo kerran vapauttanut ihmiset synnin vallasta! Jeesus vapautti sinut ja minut synnin vallasta 2000 vuotta sitten Golgatan ristillä. Tuon päivän jälkeen synnillä ei ole ollut mitään valtaa Jeesuksen omiin. Jeesus on ratkaissut syntiongelman. Miksi siis etsimme edelleen vapautta, kun kerran olemme jo vapaat? Emmekö mieluummin tässäkin kiittäisi Herra vapaudestamme?

Ymmärränkö olevani vapaa?

Perimmäinen ongelma ei olekaan se, ettemmekö jo olisi vapaita synnin orjuudesta, vaan ongelma on pikemminkin, ettemme ymmärrä omistaa valtavaa totuutta omalle kohdallemme.

Elämme kuin olisimme edelleen synnin orjuuttamat, vaikka totuus on se, että Kristus on tehnyt meidät vapaiksi. Nykypäivän uskova ei ole tässä asiassa yhtään tyhmempi kuin Paavalin aikalaisetkaan, koska Paavali joutui opettamaan tätä totuutta kädestä pitäen heillekin.

Ongelma ei siis ole se, etteikö Kristus olisi Golgatalla voittanut syntiä ja lihallista taipumustamme syntiin, vaan se ettemme me raukat osaa omistaa tätä totuutta omalle kohdallemme. Nimittäin, mitä hyötyä meille on tiedosta, jos emme uskalla luottaa elämää sen varaan. Onneksi Paavali neuvoo meille tien, jonka kautta löydämme vapauden elämäämme. Reaalinen vapaus meillä toki jo on Kristuksessa, nyt kyse onkin siitä, että opimme näkemään itsemme vapaina!

Neljä askelta vapauteen

Paavalin mukaan tie synnin voittamiseen henkilökohtaisessa elämässä pitää sisällään neljä askelta. Kaksi ensimmäistä askelta antavat vakaan pohjan kolmannelle ja neljännelle askeleelle, jotka ovat konkreettisempia kuin edelliset. Ensimmäiset kaksi askelta ovat pohja ja perusta toiminnalle, johon kolmas ja neljäs askel kehottavat. Tie on kuljettava alusta loppuun oikeassa järjestyksessä ohittamatta yhtään askelta.

Et voi oikaista suoraan kahteen viimeiseen kohtaan kulkematta ensin kahden ensimmäisen kautta. Jos siis tahdot oppia tuntemaan vapauden synnistä elämässäsi konkreettisesti, lähde katsomaan, mitä Paavali neuvoo sinua tekemään. Katsotaanpa siis Paavalin ohjeita vähän tarkemmin.

Ensimmäinen askel: tiedä

Ensimmäinen askel on tietäminen ja tunteminen. Paavali sanoo tekstissä:

"Tiedämme, että vanha minämme on..." (Room. 6:6)

Aivan ensiksi tulee tietää ja ymmärtää, että Jeesus on vapauttanut sinut synnin orjuudesta. Hän on vapauttanut sinut synnin orjuudesta kuollessaan puolestasi ristillä. Sinun ei siis tarvitse enää pyytää häntä vapauttamaan itseäsi uudelleen synnin orjuudesta tänään tai huomenna, vaan saat kiittää Jeesusta siitä, että hän on tehnyt sen jo ennen kuin synnyit.

En tarkoita tässä tietämisellä sellaista tietämistä, että joudut joka aamu itsellesi vakuuttamaan, että kyllä Jeesus on minut vapauttanut synnin orjuudesta, koska pastori sanoi niin tai koska Room. 6:6 niin ilmoittaa. Haluan sinun tietävän tämän asian samalla tavalla  kuin tiedät oman nimesi. Esimerkiksi minun ei tarvitse jatkuvasti muistuttaa itseäni siitä, että etunimeni on Jori, vaan minä vain tiedän sen. Ei minun tarvitse pysähtyä välillä pohtimaan, että olisinko sitten Matti tai Pena vai peräti Kaisa.

Samalla tavalla kuin tunnen nimeni voin tietää, että Jeesus on jo vapauttanut minut synnin orjuudesta. Se on tosiasia, jota ei tarvitse epäillä. Se on itsestäänselvyys, jonka varaan voin huoletta laskea elämäni. Kun oppii ymmärtämään, että syntiongelma onkin todellisuudessa jo ratkaistu, monet itkun täyteiset rukoushetket muuttuvat kiitosrukouksiksi.

Toinen askel: näe itsesi oikein

Toinen askel on "ajatella itsestään niin kuin tietää olevan", tai kuten vanha käännös sanoo "pitää itseään sellaisena kuin tietää olevan". Paavali sanoo, että meidän tulee ajatella samoin itsestämme kuin ensimmäisen askeleen perusteella tiedämme asian olevan:

"ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä
ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa.
" (Room. 6:11)

Ei ole kyse siitä, että jonain päivänä Jumala auttaisi sinut vapaaksi synnistä, vaan hän on jo tehnyt sen! Sinä olet vapaa. Tämä on ensimmäisen askeleen toisinto, mutta nyt päähuomio valtavan totuuden omistamisessa kiinnittyy omalle kohdallesi.

Jos ensimmäinen askel syntiongelman ratkaisun tietämisestä on toteutunut kohdallasi, on seuraava vaihe hyväksyä syntiongelman ratkaistuksi omalla kohdallasi. Jos taas hyppäät ensimmäisen askeleen yli, huomaat, ettei tiedollasi ole pohjaa, kun kiusaaja kyseenalaistaa Jumalan sanan. Jos siis et tiedä varmuudella Kristuksen ratkaisseen syntiongelmaa, on melkoisen vaikea yrittää nähdä itsensä voittajana Kristuksessa, kun maailma näyttää 'parastaan'.

Vaikeinta on omistaa totuus synnistä vapautumisesta kohdalleen silloin, kun joutuu kohtaamaan kiusauksia ja epäonnistumisia niissä. Saatat kuulla 'äänen', joka viekkaasti houkuttelee kiusauksessa tai syyttää lankeemuksen jälkeen. Kiusaaja maalaa ympärillesi sellaiset olosuhteet, että alat epäilemään Jumalan sanaa. Niinhän Saatana teki paratiisissa Eevallekin (1. Moos. 3:1), ja sen jälkeen vanha keino on toiminut tehokkaasti miljoonien muiden kohdalla...

Joudumme elämässämme yhä uudelleen valitsemaan Eevan tavoin mitä uskomme - Jumalan lupausta, omaa järkeilyämme vai Saatanan kavalaa ääntä. Valinta on meidän, ja päätös riippuu pitkälti siitä, "ajattelemmeko itsestämme niin kuin tiedämme asian olevan" vai alammeko epäillä Jumalan sanan totuutta ja voimaa sen perusteella, mitä hetkellisesti koemme.

Jumala ei ole luvannut, että käännyttyämme synti kaikkoaisi elämästämme tai että kiusaukset loppuisivat. - Ei, vaan Jumala sanoo, että synti on voitettu, koska "olemme kuolleet pois synnistä Jeesuksessa Kristuksessa". Se on tosiasia, joka ei muutu vaikka maailma katoaisi. Jos siis syvällä sisimmässäni tiedostan, että "olen kuollut pois synnistä Jeesuksessa Kristuksessa", ei mikään saa minua epäilemään sitä.

Jos joku tulee näyttämään minulle passia, jossa on minun kuvani, mutta nimekseni on siihen kirjoitettu 'Pertti Penaali', en usko häntä hetkeäkään, koska tiedän kuka olen ja olen aina elänyt kantaen Jori-nimeä. Sama on tilanne, kun on kysymys syntiongelmastani. Tiedän, että olen kuollut pois synnistä Jeesuksessa Kristuksessa, eikä sitä muuta mikään, vaikka kiusaaja näyttäisi minulle koosteen kaikista pahoista teoistani. Synti ei ole enää minun herrani, vaan Jeesus Kristus on Herra – minun Herrani. Se on tosiasia – minun missioni on nähdä se oikein myös omalla kohdallani.

Kolmas  askel: älä antaudu vääryydelle

Ellei kahta ensimmäistä askelta ole otettu, käyvät kolmas ja neljäs askel raskaiksi, koska tällöin perusta on väärä ja todennäköisesti yritämme selviytyä syntiongelmasta ihmisen keinoin nujertamalla synnin omin voimin.

Kolmas askel synnin voittamiseksi omassa elämässä kuuluun näin:

"Älkää antako ruumiinne jäseniä synnin käyttöön vääryyden aseiksi" (Room. 6:13)

Vasta, kun ymmärrämme asemamme synnille kuolleina ja vapaina synnin orjuudesta, uskallamme nousta vastustamaan synnin kiusauksia paremmalla menestyksellä. Voimme vastustaa synnin houkutusta menestyksekkäästi vain jos olemme tietoiset vapaudestamme synnin orjuudesta ja siitä, mikä on ollut ratkaisu syntiongelmaan.

Kolmas askel on hengellisen sodankäynnin toinen puoli. Se on puolustustaistelua pahan hyökkäyksiä vastaan. Sillä estetään, ettei paha saa jalansijaa puolustuslinjojemme sisäpuolelta ja pääse murentamaan puolustustamme. Taistelukelpoisuuden ylläpitämiseksi on äärettömän tärkeää pitää puolustuslinja ehjänä, jotta voimme turvata yhteyden komentopaikkaan.

Edelleenkään emme pääse omin päin puusta pitkään, vaan luonnollisesti meidän on kiinnitettävä katseemme synnin voittajaan, Jeesukseen Kristukseen. Itsessämme ei ole voimaa, mutta Herramme on voimallinen tekemään sen, mihin emme itse kykene.

Älkäämme käykö edes puolustussotaan vääryyttä vastaan omassa voimassa, vaan Kristuksessa ja hänen voimassaan. Älkäämme siis luovuttako alueita elämästämme viholliselle, vaan pitäkäämme kaikki alueet puhtaina vääryydestä ja synnistä. Tämä puolustautuminen vääryyttä vastaan käy kuitenkin ylivoimaiseksi, ellemme suostu ottamaan myös neljättä ja viimeistä askelta.

Neljäs askel: anna itsesi Herralle

Voitokas synnin vastustaminen ei näet perustu pelkästään edellisiin kolmeen askeleeseen, vaan vasta neljäs tuo voiton vihollisesta. Ei näet ole tarkoitus, että rakennamme kestävän puolustuksen, jonka suojassa voimme sitten elää omaa pikku elämäämme itseämme varten.

Voitokas elämä Kristuksessa tarvitsee näet tuekseen vielä yhden peruspilarin eli Paavalin tekstissämme mainitseman neljännen askeleen:

"antakaa itsenne Jumalalle ja ruumiinne jäsenet hänelle vanhurskauden aseiksi" (Room. 6:13)

Ellemme luovuta itseämme kokonaan Herralle, tulee taistelusta syntiä vastaan toivotonta, vaikka perustus olisi kunnossa. Niin kauan, kun kieltäydymme antamasta itseämme Herran käyttöön, ei perusta ole kestävä. Sillä, jotta voimme puolustautua, meidän tulee olla valmiit käymään eteenpäin vastustamaan vihollista Kristuksessa.

Pitäytyminen puolustuskannalla ei ole koskaan tuonut voittoa sodassa, vaan voittoon tarvitaan myös iskuja vihollista vastaan. Puolustautuminen ja kuoreen vetäytyminen ilman vastaiskuja johtaa kestämättömään tilanteeseen, kun vahvistuva vihollinen ahdistaa meidät nurkkaan. Jos taas olemme Kristuksessa, se tekee meistä liian vahvat ahdistettavaksi puolustuslinjojen taakse. On siis ehdottoman tärkeää käydä rohkeasti hyökkäykseen vihollista vastaan, koska se pitää vihollisen varuillaan ja samoin se pitää meidät itsemme Kristuksessa ja hänen voimassaan.

Ei riitä, että  jäämme puolustusasemiin odottamaan vihollisen iskuja yrittämättä lainkaan murtaa vihollisen linnoituksia. Jos kieltäydymme ottamasta viimeistä askelta ja antamasta itseämme kokonaan Herralle hänen aseekseen, olemme kuin rintakarkurit näennäisesti turvassa puolustuslinjojen takana.

Jos jostain syystä emme tahdo luovuttaa koko elämäämme Jeesuksen käsiin, jää elämäämme aina jotain, mikä ei ole Herran mielen mukaista.

Meidät on kutsuttu palvelemaan Herraa kokosydämisesti. Se, että olemme kuolleet synnille Kristuksessa, on vain puoli totuutta. Toinen puoli on se, joka tekee meidät eläväksi. Nimittäin samalla, kun olemme kuolleet synnille, olemme syntyneet elämään Kristuksessa. Miksi emme siis luovuttaisi kaikkia elämämme alueita Herralle, koska korkein elämämme tarkoitus on "elää Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa".

Lopuksi

Edellä läpikäydyistä askeleista käy ilmi, ettei huolenaiheemme ole yksinäinen epätoivoinen taistelu synnin valtaa vastaan, vaan pysyminen Jeesuksessa Kristuksessa. Kerrataanpa neljä askelta vielä Paavalin tekstistä:

"(1) Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia.
...
(2) Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa. Synti ei siis saa hallita teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja. (3) Älkää antako ruumiinne jäseniä synnin käyttöön vääryyden aseiksi! Kun nyt kerran olette siirtyneet kuolemasta elämään, (4) antakaa itsenne Jumalalle ja ruumiinne jäsenet hänelle vanhurskauden aseiksi!
" (Room. 6:6,11-13)

Älä katso itseesi – sieltä löydät vain syitä ja vikoja, et ratkaisua niihin. Käännä huomio pois itsestäsi ja katso Jeesukseen - hän on sinun koko syntiongelmasi ratkaisu. Jeesus on sovittanut sinun syntisi, hänessä olet kuollut pois synnistä ja hänessä elät Jumalan kunniaksi.

Ethän jää tuijottamaan epäonnistumisiasi, vaan katso Jeesukseen ja tiedä, että  olet kuollut synnille Kristuksessa. Niin kauan kun Jeesus on sinun elämäsi Herra, niin kauan synnillä ei ole sinuun valtaa. Sinä olet vapaa elämään voitokasta elämää Kristuksessa. Hän on vapauttanut sinut synnin orjuudesta ja tuonut sinut armon alaisuuteen.

Ethän siis kadota elämäsi tärkeintä aarretta vain siksi, ettet tiennyt olevasi jo vapaa synnin orjuudesta. Nojaudu täysin tuntemaasi totuuteen ja omista se omaksesi. Torju totuuteen vedoten synnin ja vääryyden yritys tunkeutua elämääsi ja luovuta elämäsi kokonaan Jumalan käyttöön vanhurskauden aseiksi.

Omista vielä lopuksi seuraava siteeraamani jae itsellesi. Tee siitä, vaikkapa huoneentaulu ja ripusta se sänkysi päätyyn, niin että aina herätessäsi ja käydessäsi levolle luet sen siitä.

"Synti ei enää ole teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia." (Room. 6:14)

Pohdittavaa

Onko Jeesus jo vapauttanut minut synnin orjuudesta? Milloin?
Olenko siis saanut syntini anteeksi? Entä syntinen luontoni, onko se kuollut?
Mitkä ovat Paavalin neljä askelta kohti voittoa synnistä?
 


© 2008 Jori Brander. Kaikki oikeudet pidätetään.
Teksti julkaistu: 10.01.2008
 
 ©DUMultiversum Oy