Kotisatama.net Pe 22.03.2019 klo 06:52  
 Taustamusiikkia


Tervetuloa Kotisatamaan.

> kotisatama / raamattujasana / viikonsana / sana

Ohje <
Kotisatama in English


  Raamattu ja sana

  Viikon sana

  Lukuprojekti

  Sana Sinulle

  Saarna.net

  Sana Sinulle lehdille

  Linkitä Sana Sinulle


Tapahtumakalenteri





Suosittele sivua! Teksti 43/2005 | Etusivu | Edellinen | Seuraava

Vain yksi on tarpeen
 
"Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: 'Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.' Mutta Herra vastasi: 'Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.'" 
Luuk. 10:38-42 [kr92] [kr38]    

Kokeilin taannoin väestörekisterikeskuksen internetissä ylläpitämää nimipalvelua, jolla voi selata etu- ja sukunimien lukumäärätietoja. Etunimistä palvelu antaa kappalemäärät vuosittain, mistä näkee kuinka paljon lapsia eri ajanjaksoina on nimetty milläkin nimellä. Palvelu on erityisen kätevä, jos esimerkiksi haluaa antaa lapselleen nimen, joka poikkeaa kyseisen vuoden muotinimistä.

Myös historian tapahtumat ja niihin liittyneet henkilöt vaikuttavat ihmisten asenteisiin eri nimiä kohtaan, mikä tietty näkyy myös etunimitilastossa. Esimerkiksi  pojan nimi Adolf on kärsinyt valtavan suosion menetyksen sotien jälkeen. Päinvastaisia esimerkkejä, tosin pienemmässä mittakaavassa, ovat nimet Aku, Roope, Mikki ja Minni, jotka yleistyivät 'yllättäen' vasta 60-luvun jälkeen, kun vuonna 1951 Suomeen rantautunut 'Aku Ankka ja kumppanit' -lehti oli kasvattanut suosiotaan suomalaisperheiden peruslukemistona. Kaikki Disneyn hahmot eivät kuitenkaan saaneet samaa suosiota; kovin harvassa ovat esimerkiksi Hessut, Touhot ja Sepet. No, kukapa sitä haluaisi antaa lapselleen nimen, joka assosioidaan johonkin ikävään tai naurettavaan.

On mielenkiintoista tarkastella samalla tavalla myös Raamatun henkilönimien käyttöä suomalaisten lasten etuniminä. Latinalaisessa Amerikassa hyvinkin suosittu nimi Jeesus taitaa tosin olla Suomessa kiellettyjen nimien listalla. Mutta jotain kertonee se, että esimerkiksi Johannes (opetuslapsi, "jota Jeesus rakasti", Joh. 13:23, Joh. 19:26 ja Joh. 21:7,20) on sangen suosittu nimi verrattuna vaikkapa Juudakseen.

Koska tämänkertainen teksti käsittelee tuttua kertomusta Martasta ja Mariasta, lienee paikallaan verrata heidän nimiensä suosiota keskenään. Martta nimeä on kantanut vajaat 35 000 suomalaista, joista ennen sotia nimen on saanut yli 30 000. Vastaavasti Maria nimen kantajia on yhteensä 350 000, joista ennen sotia on syntynyt noin puolet.

Omalla tavallaan Marian 10-kertainen suosio Marttaan nähden kuvaa yleistä suhtautumista siihen, miten Luukkaan evankeliumin teksti 'käytännön Martasta' ja 'oppilas-Mariasta' ymmärretään. Martta tulkitaan maalliseksi 'touhu-tädiksi', joka puuhastelee toisarvoisten asioiden kanssa, kun taas Marian ymmärretään keskittyneen olennaisimpaan jättäen pois turhan maallisen vuohotuksen. Onko siis 'Marian osa' 10 kertaa parempi kuin Martan – niin kuin etunimitilasto vihjaa? Maallistunut Martta vai hengellinen Maria, kas siinäpä kysymys? - Vaikka näin tekstiä kuulee monesti käsiteltävän, niin siitä ei tekstissä ole kyse, koska siinä ei viitata lainkaan siihen, että Martta olisi ollut maallistunut sydämeltään tai välinpitämätön sielunsa tilasta.

Tekstin tulkinta

Luukkaan mukaan tapahtuma sijoittuu "erääseen kylään", joka mitä todennäköisemmin oli Betania, missä leskivaimo Martta asui yhdessä sisarensa Marian ja veljensä Lasaruksen kanssa (Joh. 12:1-3, Matt. 21:17). Tekstin tilanne on tuttu myös aikamme ihmisille, sillä varmasti moni tärkeitä vieraita emännöinyt voi helposti samaistua Martan tilanteeseen. Juutalaisessa kulttuurissa vieraanvaraisuus on toki vielä korostuneempaa kuin meillä, joten talon emäntänä Martan kuului tehdä parhaansa, jotta vieraat viihtyisivät ja heille olisi pöydässä tarjolla parasta, mitä talo pystyi tarjoamaan. Joten kun Martta oli saanut Jeesuksen opetuslapsineen vieraakseen, hänellä oli luonnollisesti kädet täynnä työtä emännöidessään heitä parhaan taitonsa mukaan.

Kertomuksessa Martta on kuva loistavasta emännästä, joka tekee parhaansa osoittaakseen vieraanvaraisuutta, mitä häneltä talon emäntänä siis edellytettiin (Room. 12:13, Hepr. 13:2, 1. Piet. 4:9). Tilanne on lähes toisinto Johanneksen evankeliumissa kuvatusta vastaavasta tilanteesta (Joh. 12:1-3), jossa Jeesus opetuslapsineen oli jälleen Martan luona aterioimassa ja "Martta palveli vieraita", kun taas Maria vietti silloinkin aikaa Jeesuksen seurassa. Ilmeisesti Martan vieraanvaraisuus oli tunnettua, koska peräti kaksi evankelistaa neljästä muistaa mainita hänet nimeltä juuri emännän roolissa.

Luukkaan kertoman mukaan Martan kaksi kättä eivät tuntuneet ikävä kyllä riittävän kaikkeen valmisteluun, mitä hän olisi tahtonut tehdä Herran ja hänen opetuslastensa viihtymiseksi. Niinpä hän kiirehti ympäriinsä pystymättä keskittymään kunnolla mihinkään. Kiireen keskeltä Martta huomasi sisarensa istuvan Jeesuksen jalkojen juuressa, joten hän ehkä aiheestakin hieman närkästyi sisareensa ja pyysi Jeesusta kehottamaan Mariaa tulemaan hänen avukseen: "Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua."

Martan närkästys oli ymmärrettävää myös siinä mielessä, että ilmaus "asettui istumaan Herran jalkojen juureen" tarkoitti käytännössä sitä, että Maria kävi paitsi kuuntelemaan Herran opetusta, hän asettui tilanteessa opetuslapsen paikalle. Esimerkiksi apostoli Paavali käyttää samaa ilmausta itsestään, kun hän kertoo olleensa rabbi Gamalielin oppilas (Apt. 22:3, KR38). Tuskinpa Marian innokkuus Jeesuksen opetusta kuulemaan olisi Marttaa niin paljon häirinnyt, mutta normaalisti rabbien opetuslapseuskoulu oli suunnattu vain miehille, jotka aikoivat myöhemmin itsekin lainopettajiksi. Marian käyttäytyminen, niin ihailtavaa kuin se meidän näkökulmastamme olikin, olisi röyhkeydessään hirvittänyt suurinta osaa tuon ajan juutalaisista miehistä.

Martan pyyntö Jeesukselle oli täten kaikin puolin asiallinen ja tahdikas; hän tarvitsi apua ja yritti estää sisartaan häpäisemästä koko perhettä  sosiaalisesti epäsovinnaisella käytöksellään. Mutta Jeesuksen vastaus Martan pyyntöön oli taas kerran jotain odotetusta poikkeavaa, ja siksi tämä tilanne on ylipäätään Luukkaan evankeliumiin taltioitukin: "Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois."

Jeesus ei nähnyt 'naisopetuslapsessa' mitään paheksuttavaa eikä hän nähnyt myöskään mitään syytä, miksi Marian olisi pitänyt siirtyä 'kyökin puolelle' auttamaan vanhempaa sisartaan. Eli Marian valinta viihtyä Jeesuksen opissa oli hyvä ja suositeltava ratkaisu, eikä hänen valintaansa tullut tuossa tilanteessa estää käyttäytymisnormit tai toisten ihmisten palvelutyön kiireet. Marian paikka oli tuolla hetkellä olla oppimassa Herransa jalkojen juuressa. Tähän asti suurin osa raamatunlukijoista lienee sangen yksimielisiä tulkinnastani.

Sen sijaan eroavuutta mielipiteiden välillä syntyy, kun käännetään katseet Marttaan ja arvioidaan miten Jeesus suhtautui häneen. Jos luet tekstin tarkasti, huomaat Jeesuksen toki puolustaneen Marian valitsemaa 'hyvää osaa', mutta missään kohdin hän ei moiti Marttaa hänen valinnastaan palvella Jeesusta ja opetuslapsia, saati sitten arvostele emännöintityötä vähempiarvoiseksi joutavaksi puuhaksi. Hän ei myöskään vihjaa, että Martan sydän olisi sykkinyt vain maallisille asioille. Se, että Martan roolia monesti erehdytään näin väärin tulkitsemaan, on puhtaasti tulkitsijan oman mielikuvituksen ja ennakkoasenteiden hapatusta.

Martta tuskin oli sen maallistuneempi sydämeltään tai välinpitämättömämpi sielunsa tilasta kuin Mariakaan. Ei ole järkevää vetää tekstistä johtopäätöstä, että Martta puuhasteli keittiössä kaikki päivät aamusta iltaan laiminlyöden hengelliset tarpeensa, ja että 'hengellinen' Maria ei olisi ikinä laittanut tikkua ristin taloudenpidossa, vaikka asuikin sisarensa luona. Jos näin olisi ollut, tuskin Martta olisi pyytänyt Mariaa tälläkään kertaa auttamaan häntä. Tekstissä on kyse ohimenevästä tilanteesta ja kahden naisen erilaisesta roolista tässä tilanteessa.

Kaksi seuraajaa: palvelija ja oppilas

Kertomuksen taustalla vallitsee konflikti sisarusten valintojen ja erilaisten roolien välillä. Martta keskittyi palvelemaan Herraa emännän roolissa, joka lankesi hänelle luonnostaan talon emäntänä. Maria puolestaan valitsi mieluummin istua opetuslapsen paikalle kuuntelemaan Jeesuksen ainutlaatuista opetusta rakentuen itse hänen opissaan.

Yksinkertaistaen vastakkain oli kaksi 'osaa' (roolia): Herran palveleminen ja Herran opissa oleminen ja kasvaminen. Kumpikin osa on Jumalan valtakunnan työssä yhtä merkittävä, joskin tulee aina muistaa, että palvelu ilman kunnollista perustaa ei kanna hedelmää. Kyse tekstissä ei ollut toisen 'osan' paremmuudesta toiseen nähden, vaan siitä että Maria oli valinnut itselleen toisen 'osan' kuin Martta, ja Marian valinta oli hänelle tuossa tilanteessa se oikea: "Maria on valinnut hyvän osan, ei sitä oteta häneltä pois."

Martan olisi pitänyt nähdä Marian valinta samoin yhtä tärkeänä kuin hänen oma palvelutyönsä ja antaa sisarelleen mahdollisuus istua Herran opissa, koska se oli hänelle oleellisinta juuri nyt. Martan kiireet omassa palvelutehtävässä eivät oikeuttaneet häntä aliarvioimaan Marian tarvetta 'vain' istua Herran opissa 'tekemättä mitään'. Eihän Jeesuskaan nuhdellut Marttaa siitä, ettei hän osallistunut opetukseen palvelutyönsä ohessa, joten ei Martankaan tullut puuttua Marian valintaan.

Martta: vähempikin olisi riittänyt

Jeesuksen vastaus Martalle puolusti Marian valintaa Martan epäsuoraa arvostelua vastaan, mutta siinä oli myös vastaus Martan perimmäiseen ongelmaan eli kiireeseen palvelutyössä: "Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen."

Jeesus ei kiistänyt, etteikö Martalla ollut kädet täynnä työtä, mutta varsinainen ongelma ei olisi korjaantunut Marian rekrytoinnilla. Nimittäin Martan kiire ei johtunut siitä, että Jeesus opetuslapsineen olisi vaatinut häneltä täysimittaista illallista aperitiiveineen, keittoineen ja jälkiruokineen. Martan tehtävä oli toki palvella vieraita emäntänä, mutta kiire johtui siitä, että hän itse oli asettanut tavoitteet turhan korkealle. Hän tahtoi tehdä enemmän, mitä Jeesus häneltä edellytti. Martta parka kuvitteli, että hänen palvelutyönsä raskaus johtui siitä, ettei nuorempi sisar ollut häntä auttamassa, mutta todellisuudessa palvelutyö ei olisi ollut raskas yksinkään kannettavaksi, ellei hän olisi lisännyt siihen omaa painolastiaan.

Jeesuksen yksinkertainen ohje "vain yksi on tarpeen" tulkitaan monesti turhan filosofisesti. Tuskinpa Jeesus viittasi sanoillaan ylevästi pelastukseen tai sanan kuulemiseen, ja olisi näin ohittanut tyystin Martan varsinaisen ongelman. Mitä Jeesus sitten tarkoitti, on monelle liian arkinen ja käytännöllinen ohje hyväksyttäväksi. Yksinkertaisimmillaan "vain yksi on tarpeen" voidaan tulkita Martan tapauksessa vaikkapa näin: "Martta, älä vaivaa itseäsi noin paljolla touhulla meidän tähtemme. Yksi ruokalaji ja kattaus on aivan tarpeeksi meille. Yksinkertaisin ja karuin mahdollinen mahdollinen riittää sangen hyvin minulle ja opetuslapsilleni." Eli ratkaisu oli helpompi kuin Martta odottikaan: keskity olennaiseen, vähempikin riittää. Ei ollut mitään mieltä viedä Mariaa kyökin puolelle auttamaan, koska jo vähempi, mitä Martta oli jo tehnyt, riitti vallan mainiosti Herralle ja hänen opetuslapsilleen.

Martan saama lyhyt ja käytännöllinen ohje on paikallaan kenelle vain palvelutyönsä kuormaamalle. On paikallaan pysähtyä miettimään, mitä Herra lopulta minulta haluaa, ennen kuin kuormaa itsensä yli, ja alkaa arvostelemaan muita 'kovasydämisiksi ja mukavuudenhaluisiksi vätyksiksi', jotka eivät tahdo auttaa tärkeissä tehtävissä... Jos Herran palvelutyö käy liian raskaaksi, kannattaa ensimmäiseksi tarkastaa, mikä on olennaista ja mikä on vain ihmissilmää miellyttävää 'kuorrutusta'.

Maria: henkilökohtaisen suhteen hoitaminen

Maria puolestaan ei kokenut Jeesuksen vierailun aikana tehtäväkseen auttaa vieraanvaraisuudesta tunnettua sisartaan, vaan hän koki olevansa itse palvelun ja ravinnon tarpeessa. Myöhemmin saattoi olla hänen vuoronsa tehdä osuutensa, mutta nyt hänen oli aika keskittyä Jeesuksen opetukseen.

En näe Mariaa Marttaa 'hengellisempänä', mutta hänen kunniakseen voi todeta, että hän oli ymmärtänyt tarvitsevansa itsekin ravintoa, jotta taas jaksaa palvella ja ravita toisia. Hänen janosi hengellistä ravintoa, joten miksi hän ei olisi ollut sitä ottamassa? Se, että hän tiedosti tarpeensa ja toimi sen mukaan, teki hänen osastaan hyvän: "Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois." Olisi ollut sulaa hulluutta lykätä hengellisesti nälkäinen Maria kyökin perälle ruokkimaan jo kahden ensimmäisen ruokalajin kylläiseksi täyttämiä vieraita!

Samat lainalaisuudet koskevat sinua ja minua. Kukaan ei jaksa pitkään tehdä työtä tai urheilla, ellei syö riittävästi ja monipuolisesti. Hetken matkaa elimistö jaksaa vararavinnolla, mutta sen varaan ei voi laskea kovin pitkään. Ja edelleen sama lainalaisuus pätee hengellisessä palvelutyössä. Jotta jaksaa Martan tavoin palvella toisia, täytyy myös itse käydä 'saamapuolella' Marian tavoin.

Minä: tasapainoilua Martasta Mariaan


Tasapainoinen elämä vaatii tasapainon levon ja rasituksen välillä. Jos lepäät päivästä toiseen tekemättä mitään, ei lepo saa aikaan toivottua kasvua. Jos puolestaan rasitat itseäsi jatkuvasti kovilla harjoitteilla antamatta itsellesi aikaa lepoon, ei elimistösi saa tilaisuutta palautua, jolloin rasituksen edellyttämä kasvukin jää vähäiseksi. Tarvitaan tasapaino rasituksen ja levon välillä. Tämä on kiistaton tieteellinen tosiasia ihmisen fysiikassa, kuten myös psyykeessä.

Sama lainalaisuus pätee hengellisessä elämässä. Jotta jaksat palvella Herraasi Martan tavoin, tarvitsee sinun levätä hengellisesti eli viettää laatuaikaa Jumalan yhteydessä muutenkin kuin palvellen häntä. Tarvitset henkilökohtaisia rukoushetkiä, aikaa lukea ja tutkia Raamattua muutenkin kuin vain valmistaaksesi saarnaa tai opetusta seurakunnalle. Samoin sinulla on edelleen tarve ja oikeus viettää aikaa seurakunnassa ilman, että itse olet palvelijan paikalla. Jokaisella Herran palvelijalla on tarve tulla itsekin palveltavaksi ja näin rakentua keskinäisessä yhteydessä ja Herran tuntemuksessa.

Ja tietenkin sama taas toisin päin. Jotta hengellinen lepo saa aikaan toivottua kasvua, on välttämätöntä viettää aikaa myös palvellen Herraansa. Aina ei voi vain istua Herran edessä oppimassa, vaan välillä on aika käydä Martan tavoin 'kyökin puolella' palvelemassa Herraa ja hänen omiaan (Matt. 25:34-46).

Ja kun vielä muistetaan Jeesuksen Martalle antama ohje "vain yksi on tarpeen", luulen että olemme päässeet elämässämme kohtuullisen lähelle sitä tasapainoa, jota Herra tahtoisi meidän noudattavan omaksi parhaaksemme. Muistetaan palvelutyössä pitää jalat maassa - turvallisesti Kristus-kalliolla. Tarkoitus ei ole 'kuorrutaa' Herralta saatua palvelutehtävää ylimääräisellä niin, että tehtävästä tulee perässä raahattava kivireki ja taakka. Muista  kaikessa yksinkertaisuudessaan Jeesuksen sanat: "vain yksi on tarpeen".

Pyrkikäämme henkilökohtaisessa elämässä tasapainoon levon ja palvelun välillä, ja toisaalta pitäytykäämme palvelutyössä kaikkein oleellisimmassa. Kas siinä on kestävä perusta hengellisen elämän rakentamiseen.

Pohdittavaa

Mitä minun palvelutyössäni tarkoittaa "vain yksi on tarpeen"?
Onko minulla aikaa pysähtyä lepäämään myös hengellisesti?
Vai näkyykö levon puute jo palvelutyössäni?
 


© 2005 Jori Brander. Kaikki oikeudet pidätetään.
Teksti julkaistu: 27.10.2005
 
 ©DUMultiversum Oy