Kotisatama.net To 18.09.2014 klo 16:39  
 Taustamusiikkia


Kotisatama - suoja elämän myrskyissä.

> kotisatama / raamattujasana / viikonsana / sana

Ohje <
Kotisatama in English


  Info

Tietohakemisto

Haku

Raamattu ja sana

  Viikon sana

  Lukuprojekti

  Sana Sinulle

  Saarna.net

  Sana Sinulle lehdille

  Linkitä Sana Sinulle


Rukouspalvelu

Usko

Tapahtumakalenteri

Kauppa

Äänestys

Kortti





Suosittele sivua! Teksti 37/2004 | Etusivu | Edellinen | Seuraava

Pukekaa yllenne Kristus
 
"Tehän tiedätte, mikä hetki on käsillä. Teidän on aika herätä unesta, sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun meistä tuli uskovia. Yö on kulunut pitkälle, päivä jo sarastaa. Hylätkäämme siis pimeyden teot ja varustautukaamme valon asein {KR38: pukeutukaamme valkeuden varuksiin}.

Meidän on elettävä nuhteettomasti niin kuin päivällä eletään, ei remuten ja juopotellen, siveettömästi ja irstaillen, riidellen ja kiihkoillen. Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan."
 
Room. 13:11-14 [kr92] [kr38]    

Augustinusta (354-430) pidetään suurimpana latinalaisen kirkon neljästä suuresta kirkkoisästä. Hän oli syvällisempi kuin hengellinen isänsä Ambrose, systemaattisempi kuin aikalaisensa Jerome ja älyllisesti arvokkaampi kuin Gregorius Suuri.

Augustinus oli luonteeltaan etsijä; hän käytti elämänsä ensimmäiset 31 vuotta totuuden etsimiseen ennen kuin omakohtaisesti oppi tuntemaan Herran. Tästä ajasta Augustinus kirjoitti 'todistukseksi' kirjan nimeltä Tunnustuksia (Confessions), joka on mielenkiintoinen ja koskettava kertomus hänen pitkästä tiestään kristityksi. Jos sinulla on mahdollisuus lukea tämä kirja, niin suosittelen lukemaan sen.

Augustinuksen kääntyminen

Augustinukselta kului kolme kokonaista vuosikymmentä matkallaan kristityksi, vaikka hänen äitinsä Monica oli harras kristitty, joka päivittäin rukoili sisukkaasti poikansa puolesta. Vaikka matka linnuntietä on lyhyt, voi se olla sangen pitkä maastossa kuljettuna. Nuori Augustinus etsi totuutta oppineiden filosofien ajatuksista. Myöhemmin hän kääntyi manikealaisuuteen (200-luvulla Persiassa syntynyt synkretistinen uskonto), josta hän monien vaiheiden kautta kääntyi neoplatonismiin (myöhempi platonistinen suuntaus / uskonto; synkretistista mystiikkaa ja okkultismia) kääntymystään kristityksi.

Augustinus eli 30-vuotisen etsinnän aikana nautinnonhakuisesti ruumiillisia haluja ja himoja tyydyttäen. Kääntymyksen kynnyksellä hän koki syvää syyllisyyttä moraalittomasta elämästään. Seuraavassa on Augustinuksen kääntymiskokemuksen viimeiset hetket hänen omin sanoin kuvaamana:

"Minä itkin: 'Ja sinä, Herra, kuinka kauan? Kuinka kauan, Herra? Oletko ikuisesti vihainen minulle? Ethän muista aiempia syntejämme?' Tunsin olevani edelleen syntieni kahlehtima. Rukoilin murheessani: 'Kuinka kauan, kuinka kauan? Huomenna ja huomenna? Miksi ei nyt? Miksi tämä kuluva hetki tee loppua saastaisuudestani?' Itkin katkeria kyyneleitä.

Mutta katso, kuulin viereisestä talosta laulavan äänen, tytön tai pojan äänen, joka toisti: 'Tolle et lege! Tolle et lege! (Ota, lue! Ota, lue!)'. Samassa lopetin itkemisen ja aloin miettiä oliko tuo laulu lasten leikkiin kuuluvaa laulua, mutta en kyennyt muistamaan kuulleeni mitään sen kaltaista aiemmin. Tukahdutin kyyneleeni ja nousin ylös, sillä en voinut selittää sanoja muuksi kuin jumalalliseksi käskyksi avata kirja ja lukea ensimmäinen löytämäni luku.
...
Palasin kiireesti penkille, missä Alypius istui, sillä sinne olin jättänyt apostolin kirjan. Tartuin kirjaan, avasin sen ja luin hiljaa kappaleen, johon silmäni ensiksi osuivat: 'Meidän on elettävä nuhteettomasti niin kuin päivällä eletään, ei remuten ja juopotellen, siveettömästi ja irstaillen, riidellen ja kiihkoillen. Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan.'

En tahtonut lukea pidemmälle, eikä se ollut tarpeenkaan, sillä viimeisten sanojen mukana virtasi sydämeeni valo ja varmuus, ja kaikki synkät epäilykseni haihtuivat.
" (Tunnustuksia (Kirja 8, luku 12), Augustinus)

Apostoli Paavalin kirjeen hedelmää

Apostoli Paavali oli kirjoittanut Augustinuksen löytämät Roomalaiskirjeen sanat (Room. 13:13-14) tietämättä sitä, että ne kantavat hedelmää Jumalan vilja-aittaan vielä vuosisatojen kuluttua.

Samainen kirje on muuten avannut monien muidenkin silmät totuudelle, kuten tiedämme esimerkiksi Lutherille tapahtuneen (Room. 1:17).

Jos palataan vielä Augustinukseen ja ajatellaan hänen nuoruuden ajan haureellista ja nautinnonhakuista elämää, ei ole lainkaan ihme, että juuri 13. luvun jakeet 13 ja 14 pysäyttivät hänet ja karkottivat lopulta viimeisenkin epäilyn hänen sydämestään. Katsotaanpa tarkemmin.

Yöllä ja päivällä

Koko tekstin (Room. 13:11-14) ydin on on lauseissa "pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus" ja "hylätkäämme siis pimeyden teot ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin". Lyhyesti sanottuna Paavali kehottaa lukijoitaan elämään ulkoisesti todeksi sen elämän, mikä oli syntynyt heissä ja vaikutti heissä sisäisesti (vrt. Gal. 3:27). Jotta tämä ajatus aukeaa käytännössä, tarkastellaan tekstiä perusteellisemmin.

Paavali asettaa vastakkain 'lihallisen' maailman elämän ja uuden elämän Kristuksessa. Jakeessa Room. 13:12 Paavali vertaa lihallista elämää yöhön ja pimeyteen, kun taas uusi elämä on siinä valkeus ja päivä. Tämä oli Paavalilta erittäin nokkela vertaus, sillä tekstissä mainittuja pakanallisia 'pimeyden tekoja', kuten juomingit, orgiat ja vapaa esiaviollinen seksi, harjoitettiin pakanoidenkin keskuudessa pääosin yöaikaan, kun taas päiväsaikaan elettiin hyveellisesti ja nuhteettomasti niin kuin yötä ei olisi koskaan ollutkaan.

Seurakuntalaisten oli aika "herätä unesta" ja tulla yöstä päivään - pimeydestä valoon, koska ikuinen pelastus, joka oli koko kristillisen uskon kohde ja toivo, oli joka hetki lähempänä täyttymystään kuin milloinkaan aiemmin. Jokaisen uskovan tuli ymmärtää, että hänenkin kohdallaan "yö on kulunut pitkälle, päivä jo sarastaa", jolloin viimeistään aamun koitteessa oli korkea hetki hylätä yön pimeyden teot ja ryhtyä elämään nuhteellisesti niin kuin päivällä on tapana.

Kristuksen omat olivat kerran vastaanottaneet Kristuksen evankeliumin ja näin astuneet pimeydestä valkeuteen; heille päivä oli siis jo koittanut. Täten heidän tuli hylätä pimeyden teot ja elää päivää Kristuksen evankeliumin valossa. Jos he kerran olivat astuneet valoon, ei heidän vaelluksessaan ollut enää sijaa pimeyden teoille, vaan heitä kehotettiin pukeutumaan "valkeuden varuksiin", kuten vanhempi vuoden 1933/38 kirkkoraamattu tekstin kääntää.

Entä mitä sitten tarkoitetaan pimeyden teoilla, joista Paavali tekstissä moittii seurakuntalaisia? Ne jakautuvat kolmeen eri alueeseen (Room. 13:13) : humalahakuisuuteen, seksuaaliseen moraalittomuuteen ja riitaisuuteen.

Piispa Hesychiuksen mukaan "remuten ja juopotellen" viittasi sen aikaisiin rivoihin ja irstaisiin lauluihin ja humalaisten juhliin, joita vietettiin jumalten kunniaksi epäjumalille uhratun uhrin jälkeen. Juhlissa juotiin kohtuuttomasti, mikä johti kaikenlaisiin iljettävyyksiin. "Siveettömästi ja irstaillen" tarkoittaa prostituutiota sekä epäpuhtaita ja perverssejä 'leikkejä'. "Riidellen ja kiihkoillen" viittaa mitä todennäköisimmin kiistoihin ja riitoihin, joita syntyi jo edellä mainittujen syntien seurauksena.

Monelle lienee vaikea edes ajatella, että edellä mainitut ongelmat koskivat Rooman seurakunnan kristittyjä - siis henkilöitä, jotka pitivät itseään uskovina. Meidän näkökulmastamme heidän elämänsä täytyi olla täysin moraalitonta. Tulee kuitenkin muistaa, etteivät he elämältään juuri poikenneet niistä arvoista, joita turmeltunut roomalainen pakanakulttuuri piti oikeina ja hyväksyttävinä. Yksinkertaistaen voi todeta, että heidän syntinsä oli mukautua ympäröivän yhteiskunnan turmeltuneisiin tapoihin ja arvoihin. Sama vaaraa vaanii meitäkin, eikö totta?

Pukekaa yllenne Kristus!

Paavalin mukaan oli lähes mahdotonta, että Kristuksen seuraajat saattoivat elää tuolla tavoin: "älkääkä hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan." Heidän ei tullut mukautua pinnallisiin hedonistisiin elämänarvoihin, jotka harhauttivat ihmisen etsimään aistinautintoa ja hetkellistä onnea. Kristityn ei yksinkertaisesti tullut elää sellaista elämää, että hän olisi ollut häpeäksi Mestarilleen.

Turmeltuneiden tapojen ja arvojen sijaan kristittyjen tuli "pukea yllensä Herra Jeesus Kristus" ja "pukeutua valkeuden varuksiin". Kristus on tuonut uskovat ulos yön pimeydestä, joten aamun koitteessa on jokaisen aika jättää taakseen pimeyden teot ja pukeutua valkeuden edellyttämällä säädyllisellä tavalla. Toisin sanoen heidän tuli "pukea yllensä Herra Jeesus Kristus". Juutalaisuudessa Jumalan majesteetillisuuden pukemisella tarkoitettiin sielun pukeutumista katoamattomuuteen, mikä lienee tässä yhteydessä myös sivumerkityksenä.

Toisen persoonan päälle pukeminen oli tavallinen arkikielen kielikuva kreikan kielessä. Se tarkoitti toisen persoonan ajatusten omaksumista niin, että ne hallitsevat elämää. Se tarkoitti toisen persoonan näkemysten omaksumista, hänen imitoimistaan ja kokosydämistä rinnalla elämistä. Eli kyseessä oli samanlainen prosessi kuin osaavilla näyttämötaiteilijoilla, jotka asettuvat näytelmässä toisen ihmisen rooliin omaksuen hänen persoonallisuutensa. Heillä on tuon toisen ihmisen vaatteet, he kantavat hänen nimeään, ja he pyrkivät parhaan taitonsa mukaan mukautumaan hänen ajatusmaailmaansa, jotta he puhuisivat ja toimisivat niin kuin tuo toinen persoona tekisi.

Uskovan ei siis tule mukautua tämän maailmaan tapoihin (Room. 12:2), vaan hänen tulee 'imitoida' Herraa Jeesusta Kristusta omaksuen hänen persoonansa. Toisin sanoen, kun ihminen vastaanottaa evankeliumin ja näin Jeesuksen oman elämänsä Herrana, hän samalla 'pukeutuu' Kristukseen. Hänen sielunsa pukeutuu katoamattomuuteen, mutta samalla hän ottaa omakseen Kristuksen osoittamat elämänarvot. Uskova ei enää mukaudu tämän maailman arvoihin, vaan hän mukautuu Kristuksen arvoihin. Hän elää nyt Kristukselle ja imitoi hänen esimerkkiään parhaan kykynsä mukaan.

Kristuksen moraaliarvojen ja opetusten mukaan eläminen ei ole vaatimus pelastukselle vaan  seuraus sisäisestä muutoksesta hänessä. Juuri tästä Paavali halusi muistuttaa roomalaisia uskovia; heidän elämänsä ei tullut rakentua moraalisesti rapistuneen roomalaisen yhteiskunnan arvoihin (yö, pimeys), vaan heidän perustansa oli uusi elämä Kristuksessa ja hänen opetuksessaan (päivä, valkeus).

Katse omaan yöhön ja päivään

Miten on minun laitani? Uskovana olen astunut yöstä päivään, joten tänään on korkea aika herätä unesta, koska pelastuksen päivä on lähempänä kuin koskaan aiemmin. On aamu ja valkeus kajastaa horisontissa; olenko jo pukeutunut "valkeuden varuksiin" vai vieläkö "pimeyden teot" pyrkivät esiin? Olisiko aika "pukea ylle Herra Jeesus Kristus", vai yhäkö ammennan elämääni arvot maailman pimentyneistä ja vääristyneistä käsityksistä?

Ajatellaanpa vielä Augustinusta. Kääntymyksessä hän "puki ylleen Herran Jeesuksen Kristuksen" ja hylkäsi entisen. Hän oli koko nuoruutensa mukautunut turmeltuneen maailman opetukseen ja pitänyt sitä viisautena. Nyt hän koki tulleensa petetyksi, sillä hän oli vihdoin löytänyt sen mitä oli koko elämänsä etsinyt. Ja kun hän vihdoin sai katsoa Mestariin, kokea syntien anteeksiannon ja sai seurata / imitoida Herransa esimerkkiä, hän saattoi sanoa: "viimeisten sanojen mukana virtasi sydämeeni valo ja varmuus, ja kaikki synkät epäilykseni haihtuivat."

Jos vielä mietit, miksi Augustinuksen nimi tunnetaan yhä meidän aikanamme, uskon vastaukseksi riittävän, että koska hän "puki ylleen Herran Jeesuksen Kristuksen". Hän teki omat erheensä - jopa epäonnistui jossakin, mutta sen viisauden ja armon mukaan, mikä hänelle oli annettu, hän seurasi kaikessa Herraa - ei tämän maailman mielipidettä tai arvoja.

Ehkäpä meidänkin on aika katsoa itseemme. Mitä olen pukenut ylleni? Yön ja pimeyden arvot vai "valkeuden varukset"? Siinä kysymys, jota kannattaa soveltaa laajalti elämäänsä. Siinä myös on tienviitta laadullisesti parempaan elämään.

Pohdittavaa

Mitä tarkoittaa "pukea ylleen" toisesta persoonasta?
Mitä tekstin yö ja päivä tarkoittaa minun kohdallani?
On Kristuksen tulemuksen aamu. Mihin olen pukeutunut?
 


© 2004 Jori Brander. Kaikki oikeudet pidätetään.
Teksti julkaistu: 06.09.2004
 
 ©DUMultiversum Oy