Kotisatama.net To 20.06.2019 klo 10:10  
 Taustamusiikkia


Tervetuloa Kotisatamaan.

> kotisatama / raamattujasana / viikonsana / sana

Ohje <
Kotisatama in English


  Raamattu ja sana

  Viikon sana

  Lukuprojekti

  Sana Sinulle

  Saarna.net

  Sana Sinulle lehdille

  Linkitä Sana Sinulle


Tapahtumakalenteri





Suosittele sivua! Teksti 38/2003 | Etusivu | Edellinen | Seuraava

Bileamin oppia ja vähän muutakin
 
"Mutta kaikkea en sinussa hyväksy: Luonasi on sellaisia, jotka seuraavat Bileamin oppia, tuon miehen, joka opetti Balakille, miten virittää israelilaisille ansa ja vietellä heidät syömään epäjumalille uhrattua lihaa ja harjoittamaan siveettömyyttä. Heitä on sinunkin luonasi, noita jotka seuraavat nikolaiittojen opetusta.

Käänny siis! Ellet tee parannusta, minä tulen kohta luoksesi ja käyn heitä vastaan, isken heitä suuni miekalla."
 
Ilm. 2:14-16 [kr92] [kr38]    

Olet varmaan kuullut puhuttavan heresioista eli harhaopeista. Harhaoppi on eri asia kuin vieras uskonto. Esimerkiksi Afroditen tai Apollon palvominen ei  merkinnyt Paavalin kielenkäytössä harhaoppia, vaan ne olivat pakanauskontoja, jolla ei ollut mitään tekemistä kristinuskon kanssa.

Sen sijaan gnostilaisuus ja judaismi olivat hänelle harhaoppeja, koska ne pyrkivät eräänlaiseen hiljaiseen rinnakkaiseloon kristinuskon sisällä siten, että ne kuitenkin korvasivat kristinuskon ytimen siten, että alkuperäinen tarkoitus kadotettiin.

Mitä siis tarkoitetaan harhaopilla? Webster's Dictionary määrittelee sanan 'heresia' seuraavasti: "uskomus, joka hylkää uskonnon oikeaoppisen dogmin" tai hieman pidemmin sanottuna "Uskonnollinen mielipide vastoin kirkon auktorisoituja opillisia standardeja erityisesti silloin, kun se aiheuttaa skismaa tai eripuraisuutta, oikeaoppisuuden tai uskon puutetta, hylkäämistä tai virheellisiä uskomuksia jotain perustavaa uskonnollista oppia tai totuutta vastaan."

Harhaoppi ei siis määrittele uudestaan uskonnon koko oppijärjestelmää, vaan  vääristää yhden tai useampia perustavia totuuksia. Tällöin uusi oppi ei tunnu täysin vieraalta ja väärältä, koska se edelleen tunnustaa muita ennestään tuttuja opillisia kohtia. Tästä syystä varomaton kristitty voi enempää ajattelematta langeta tällaisen petollisen harhaopin vietäväksi. Erityisen vaarallisia harhaopit ovat silloin, kun ne nousevat seurakunnan sisältä. Seurakunnan ulkopuolelta tulevaa opillista ainesta kohtaan jokainen on luonnollisesti varautunut, mutta entäpä silloin, jos harhauttava aines nousee omista riveistä?

Ilmestyskirjan tekstin harhaopeista

Oheinen Ilmestyskirjan teksti kertoo kahdesta turmiollisesta harhaopista, joista seurakuntia kehotetaan puhdistautumaan. Ne ovat 'Bileamin oppi' ja 'nikolaiittojen opetus'.

Tekstissä ylösnousseen Jeesuksen antama kehotus on osoitettu Pergamonin seurakunnalle, kolmannelle Aasian provinssin seitsemästä seurakunnasta. Sama ongelma oli ajankohtainen myös Tyatiran seurakunnassa (Ilm. 2:20) sekä Efesoksessa (Ilm. 2:6), jossa harhaoppi tosin oli onnistuttu jo torjumaan.

Ennen kuin katsotaan Herran kehotusta siitä, miten harhaoppisuuden ongelma ratkaistaan, katsotaan lyhyesti minkälaisista harhaopeista oli kysymys. Ihmeeksemme kohta huomaamme, ettei mitään uutta ole tapahtunut tässäkään asiassa auringon alla - samanlaisia harhaoppeja vaikuttaa yhä tänään, vaikkakin niillä on uudet nimet ja ne on puettu hieman erilaisiin 'vaatteisiin'.

Bileamin oppi

Aloitetaan 'Bileamin opista'. Tämä harhaoppi on nimetty Vanhasta testamentista tutun mesopotamialaisen tietäjän, Bileam Beorin pojan mukaan, joka asui Eufratin varrella Petorin kaupungissa. Vaikka Bileam oli midianilainen, oli hänellä ilmeisesti tieto ainoasta oikeasta Jumalasta, Herrasta.

Bileam on varoittava esimerkki siitä kuinka vaarallista on asettua Jumalan tahtoa vastaan hänen omaisuuskansaansa kiroamaan (4. Moos. 22:1-24:25). Tästä kertomuksesta ei kuitenkaan käy vielä ilmi, mitä tarkoitetaan 'Bileamin opilla', koska sillä ei tässä yhteydessä viitata juutalaisten kiroamiseen. Bileamin opin sisältö välittyy parhaiten seuraavien raamatunkohtien välityksellä.

"Ja Mooses sanoi heille: "Oletteko siis jättäneet henkiin kaikki naiset? Katso, nehän ne olivat, jotka Bileamin neuvosta saivat israelilaiset antautumaan uskottomuuteen Herraa vastaan Peorin vuoksi, niin että vitsaus kohtasi Herran seurakuntaa." (4. Moos. 31:15-16)

Entä miten tekstissä mainitut naiset olivat toteuttaneet Bileamin ovelaa neuvoa? Mooseksen kirja vastaa edelleen tähänkin kysymykseen:

"Kun israelilaiset olivat asettuneet Sittimiin, Israelin miehet luopuivat Herrasta ja alkoivat elää moabilaisnaisten kanssa. Naiset kutsuivat heitä omien jumaliensa uhrijuhliin, ja miehet söivät uhrilihaa ja kumarsivat heidän jumaliaan." (4. Moos. 25:1-2)

Toisin sanoen Bileam tiesi Israelin olevan voittamaton niin kauan, kun Herra on heidän kanssaan. Tästä syystä hän neuvoi Moabin kauniita naisia viekoittelemaan Israelin miehiä kanssaan haureuteen ja epäjumalanpalvelukseen, jotta Herra hylkäisi heidät.

'Bileamin opilla' rinnastetaan Pergamon nykyinen tila siihen ajanjaksoon, joka vallitsi Israelissa Bileamin johdettua kansaa harhaan:

"Luonasi on sellaisia, jotka seuraavat Bileamin oppia, tuon miehen, joka opetti Balakille, miten virittää israelilaisille ansa ja vietellä heidät syömään epäjumalille uhrattua lihaa ja harjoittamaan siveettömyyttä." (Ilm. 2:14)

Pergamon seurakunnassa oli siis sellaisia itseään kristittyinä pitäviä henkilöitä, jotka osallistuivat sekä seurakunnan ehtoollispöytään että epäjumalien kunniaksi järjestettyihin orgioihin ilman, että he kokivat siinä olevan mitään väärää.

Nikolaiittojen opetus

Bileamin oppi tunnettiin Johanneksen aikaan  paremmin nimellä nikolaiittojen opetuksena. Tekstiyhteys osoittaa, että sekä 'Bileamin oppi' että 'nikolaiittojen opetus' tarkoittavat yhtä ja samaa harhaoppia: "Heitä {Bileamin opin seuraajia} on sinunkin luonasi, noita jotka seuraavat nikolaiittojen opetusta."

Rinnastamalla Bileamin ja nikolaiitat Johannes painottaa sitä tosiasiaa, että vaikka nimet vaihtuvat, niin eksytykset pysyvät samoina vuosisadasta toiseen. Mutta mitä sitten tämä nikolaiittojen opetus piti sisällään? -Ainakin varmuudella sen voidaan sanoa antaneen seuraajilleen vapauden harjoittaa irstautta ja epäjumalanpalvontaa. Nikolaiittojen opista on esitetty ainakin kaksi hieman toisistaan eriävää näkökulmaa.

Itselleni vieraampi käsitys tulkitsee nikolaiitat pelkästään jonkinlaisen pappiseliitin kannattajina. Perusteita tälle näkemykselle on haettu alkukielisen sanan etymologiasta. Näkemyksen kannattajat sanovat nikolaiittain nimen koostuvan sanoista 'nikao' (voittaa, valloittaa) ja 'laos' (kansa, josta myös sana 'maallikko' on johdettu). Näin ollen siis sana 'nikolaiitat' voitaisiin kääntää "ne, jotka vallitsevat kansan yläpuolella". Nämä oletukset eivät kuitenkaan yksistään tee oikeutta tekstiyhteydelle eikä vertaukselle Bileamin oppiin.

Yleisemmän käsityksen mukaan nikolaiitat olivat Vähän-Aasian seurakunnissa esiintynyt evankeliumista poikkeava ryhmä, joka toki korosti  pappisvaltaista oppia. Saman tiedon mukaan nikolaiittojen elämänmenoon kuului yhteisomistus, joka ei ulottunut vain aineelliseen omaisuuteen, vaan myös naisiin. Tämä jälkimmäinen opetus johti vääjäämättä irstauteen.

Varhaisin maininta lahkosta löytyy Ignatiuksen kirjoittamasta kirjeestä: "Karttakaa myös nikolaiittoja, jotka rakastavat nautintoja ja antautuvat parjaavaan puheeseen." Myös kirkkoisä Irenaeus kirjoitti tästä lahkosta teoksessaan 'Harhaoppeja vastaan': "Nikolaiitat ovat sen Nikolauksen seuraajia, joka oli yksi seitsemästä diakonista, jotka apostolit asettivat. He johtavat ihmisiä elämään hillittömän armon mukaan. Tämän opin luonne on osoitettu jo Ilmestyskirjassa välinpitämättömyytenä  aviorikosten ja epäjumalille uhratun lihan syöntiin."

Yleisesti lahkon opin siis uskotaan painottaneen antinomismia eli "oppia, jonka mukaan usko ja Jumalan armo ovat vapauttaneet kristityn kaikesta lain noudattamisesta mukaan lukien moraalilain ja kulttuurin asettamat moraalinormit". Tällainen oppi johti vääjäämättä halvan armon teologiaan, moraalittomaan ja ylisuvaitsevaiseen elämäntapaan; oli aivan sama, mitä ihminen teki, koska kaiken hän sai anteeksi.

Mitä piti tehdä?

Jotain tällaista 'nikolaiittain opetus' ja 'Bileamin oppi' tarkoittaa. Pergamonin seurakunnassa oli toimi edelleen siis yhä heitä, jotka olivat eksyneet tämän opin viemäksi. Käsittämättömintä nykypäivän lukijalle kuitenkin on, ettei seurakunnassa oltu oikein selvillä harhaoppisten opetuksista eikä toisaalta välitetty edes puuttua heidän turmiollisiin oppeihinsa. Siis huolimatta siitä, että heidän elämänsä 'hedelmä' puhui selkeää tylyä kieltään, uskovat sietivät näitä nikolaiittoja keskuudessaan.

Jeesuksen sana oli Pergamon seurakunnalle oli yksinkertainen: "Käänny siis!" Jeesus ei kehottanut parannukseen pelkästään harhaopin eksyttämiä henkilöitä, vaan hänen kehotuksensa parannukseen oli tarkoitettu koko seurakunnalle: "Ellet {yksikkömuoto viittaa seurakuntaan} tee parannusta, minä tulen kohta luoksesi ja käyn heitä vastaan, isken heitä suuni miekalla." Jos he sietivät keskuudessaan valheopettajia, se ei voisi olla vaikuttamatta koko seurakuntaan. Vaikka vain osa seurakunnasta oli langennut, kaikki olivat velvollisia tekemään jotakin asian korjaamiseksi.

Seurakunnan tehtävä kriisissä oli kaksiosainen: a) heidän tuli yrittää saada langenneet vedettyä pois harhasta takaisin pelastukseen ja b) harhaoppi piti kitkeä pois seurakunnan keskeltä, ettei se enempää viettele Herran omia pois totuudesta. Vielä oli armon aika; Herra kutsui luopuneita parannukseen. Silloin, kun Herra tulee takaisin tai henkilökohtainen vaellus käy luonnolliseen päätökseen, armon aika loppuu ja tilalle astuu oikeus, kuten Herra Jeesus kehotuksessaan muistuttaa: "Ellet tee parannusta, minä tulen kohta luoksesi ja käyn heitä vastaan, isken heitä suuni miekalla."

'Suun miekka' viittaa evankeliumin 'sanan miekan' kaksinaiseen merkitykseen: toisille se tarkoittaa armoa ja pelastusta, toisille taas oikeutta ja tuomiota. Harhaopin piiriin eksyneille se merkitsee tietenkin jälkimmäistä.

Seurakunta ei  saa sietää kristillisen opin vastaista opetusta tai hillitöntä elämää keskuudessaan, jotta he, jotka harhaoppiin ovat langenneet, huomaisivat eksyneensä ja heräisivät 'Ruususen unesta' parannukseen. Niin kauan, kun seurakunta vain hiljaa hyväksyy harhaopin tai hillittömän moraalittoman elämän keskuudessaan, eivät uhrit eli eksytetyt herää näkemään omaa hillittömyyttään syntinä Jumalaa kohtaan. Jos aihetta parannukseen ei tunne, kuinka voi kääntyä takaisin Jumalan puoleen. Tällaisessa tilanteessa kuin esimerkiksi Pergamonin seurakunta oli, vastuu kuuluu erityisesti heille, jotka eivät ole vielä eksyneet.

Jeesus sanoi: "Käänny siis! Ellet tee parannusta, minä tulen kohta luoksesi ja käyn heitä vastaan, isken heitä suuni miekalla." Hän ei osoittanut näitä sanoja vain eksytetyille, vaan koko seurakunnalle. Hän ei välittänyt kehotusta pelkästään papistolle tai seurakunnan vastuunkantajille, vaan muiden kirjeiden tapaan Johanneksen Ilmestys luettiin koko seurakunnalle ja sen sanoma oli tarkoitettu kaikille. Jos siis jotain tästä raamatunkohdasta tulisi ottaa evääksi omaan elämään, on se ehdottomasti juuri tämä uskovan vastuu eksyneistä sisarista ja veljistä.

En tiedä millaisia harhaoppeja tai hillittömyyksiä sinä lähipiirissäsi saatat kohdata, tuskin 'nikolaiittain opetuksia' tai 'Bileamin oppia', mutta muista vastuusi, jos näet sisaren tai veljen selvästi eksyneen 'väärälle puolen aitaa'. Hiljaa vaikeneminen ei ole rakkautta silloin, jos tietää toisen ajautuvan turmioon. Joskus on rakkautta vaieta, vaikka tekisi mieli antaa samalla mitalla takaisin. Mutta joskus on rakkautta sanoa koviakin sanoja, kun toinen niitä todella tarvitsee.

Suvaitsevaisuus on hyve ja ehkä turhan harvinainenkin piirre meissä uskovissa, mutta 'suvaitsevaisuus', joka sallii toisen kulkea henkilökohtaiseen tuhoon, on rakkaudettomuutta ja oman mukavuuden tavoittelua. Muistetaan siis vastuumme toinen toisistamme.

Pohdittavaa

Mitä tarkoitetaan harhaopilla?
Onko minun tuttavapiirissäni harhaopin poluille eksyneitä?
Mikä on minun vastuuni heitä kohtaan?
 


© 2003 Jori Brander. Kaikki oikeudet pidätetään.
Teksti julkaistu: 15.09.2003
 
 ©DUMultiversum Oy