Teksti 8/2002 | Etusivu | Edellinen | Seuraava

Sankareita ja viisaita miehiä
 
'Sitten Samuel sanoi: "Kootkaa israelilaiset Mispaan, niin minä ru-koilen teidän puolestanne Herraa." Mispassa Samuel näet jakoi oi-keutta israelilaisille. He kokoontuivat sinne, ammensivat vettä, kaatoivat sen maahan Herran edessä, paastosivat sen päivän ja lausuivat: "Me olemme rikkoneet Herraa vastaan."

Kun filistealaiset kuulivat israelilaisten kokoontuneen Mispaan, he lähtivät päämiestensä johtamina marssimaan heitä vastaan. Sen kuullessaan israelilaiset pelästyivät ja sanoivat Samuelille: "Huuda kaikin voimin avuksi Herraa, meidän Jumalaamme, että hän pelas-taisi meidät filistealaisten käsistä!" Silloin Samuel otti karitsan ja uhrasi sen kokonaan polttouhrina Herralle. Hän huusi Herraa is-raelilaisten puolesta, ja Herra vastasi hänen rukoukseensa. Sa-muelin uhratessa filistealaiset kävivät hyökkäykseen israelilaisia vastaan, mutta silloin Herra jylisi ukkosen pauhuna filistealaisten yllä ja saattoi heidät sekasortoon, niin että israelilaiset löivät hei-dät."'
 
1. Sam. 7:5-10 [kr92] [kr38]    

Jos ihmiskunnan historiaan mahtuu monta sotaa, monta alistajaa ja monta vallankumousta, niin mahtuu joukkoon myös lukuisa määrä sankaritarinoita. Ne ovat kertomuksia, joissa yleensä heikon puolelta kohoaa sankari / sankaritar johdattamaan omansa voittoon. Suurin osa näistä kertomuksista on puhdasta legendaa ja tarua, vaan osa on totta. Minulla olisi tarjolla yksi sankaritarina - tosi tarina. Luepa tämänkertainen tekstimme uudelleen ja  mieti kuka on tarinan sankari ja keitä ovat tarinan viisaat miehet.

Lienet kanssani samaa mieltä, jos väitän kertomuksen sankarin olleen itse Herra Jumala. Viisaita ‘miehiä’ taas oli koko Israelin kansa, joka oli kokoontunut Mispaan rukoilemaan Herralta anteeksiantoa.

Kansa oli langennut pois Jumalasta palvelemaan vieraita epäjumalia. Nyt kun heidän kimppuunsa oli hyökännyt ylivoimainen vihollinen, he olivat heränneet näkemään syntinsä Herraa vastaan. Kansa tahtoi tulla takaisin Herran luo. He kokoontuivat yhteen tunnustamaan syntinsä Herran edessä. Heidän katumuksensa oli aitoa ja vilpitöntä: "He kokoontuivat sinne, ammensivat vettä, kaatoivat sen maahan Herran edessä, paastosivat sen päivän ja lausuivat: "Me olemme rikkoneet Herraa vastaan." Veden maahan kaataminen symboloi syvää sydämen katumusta ja täydellistä nöyrtymistä Herran edessä. Kansan suurin tarve oli saada syntinsä anteeksi Herralta. Ja se oli näin, vaikka he olivat ylivoimaisten vihollisjoukkojen ympäröimät. Tekstissä toteutuu käytännössä Jeesuksen sanat: "Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.", Matt. 6:33. Israel etsi ensin Jumalan anteeksiantoa, edes selän takana hengittänyt vihollinen ei muuttanut asioiden tärkeysjärjestystä.

Ratkaisu syntien anteeksisaamiseksi ei kuitenkaan ollut katumus ja nöyrtyminen - se oli kyllä tie anteeksiannon lähteelle, mutta ei ratkaisu. Kansa toki olisi halunnut hyvittää syntinsä Jumalalle, mutta he eivät mitenkään voineet tehdä sitä itse. Tarvittiin välimies Jumalan ja kansan välille sekä uhri kansan puolesta.

Jae yhdeksän on kertomuksen taitekohta. Siinä esitetään ratkaisu syntien anteeksisaamiseksi: "Silloin Samuel otti karitsan ja uhrasi sen kokonaan polttouhrina Herralle. Hän huusi Herraa israelilaisten puolesta, ja Herra vastasi hänen rukoukseensa." Kansan ja Jumalan väliin astui Jumalan valitsema tuomari Samuel. Uhria ei saanut toimittaa kuka vain, vaan uhrin toimitti siihen Jumalan erityisesti valitsema pappi - tässä tapauksessa tuomari Samuel. Samuel uhrasi Herralle polttouhrin kansan puolesta ja rukoili Herraa armahtamaan kansaansa.

Polttouhri kuvaa kansan täydellistä antautumista Herran puoleen - he luottivat kaiken ‘yhden kortin varaan’. Vaan uhri oli paljon enemmän, se oli edellytys syntien anteeksisaamiselle. Uhrieläimen päälle kaadettiin kaikki kansan synti, jonka uhrikaritsa vertauskuvallisesti otti kantaakseen. Jos kerran kuolema tuli maailmaan synnin tähden (ts. "synnin palkka on kuolema", Room. 6:23), oli uhrikuolema tällöin edellytys syntien anteeksisaamiselle. Samuelin uhraama karitsa oli vertauskuva tulevasta Jumalan Karitsasta, jonka sovitustyö kattaisi koko maailman synnin. Vasta kun uhri oli annettu kansan syntien edestä, synti oli pyyhitty pois. Jumalan kansa oli palannut Herransa luo.

Samaan aikaan, kun Samuel vielä uhrasi karitsaa Herralle, ylivoimainen vihollinen hyökkäsi kansan kimppuun. Mutta Jumala ei jättänyt omiaan vihollisen armoille, vaan taisteli heidän puolellaan. Israel etsi ensin Jumalan valtakuntaa. He laittoivat kaiken toivonsa Jumalan armoon, eikä Herra tälläkään kertaa hylännyt omiaan. He saivat kokea pelastuvansa ihmeen kautta vihollisen hyökkäykseltä. Jumala pitää omistaan huolen.

Tämän kertomuksen sankari eli Herra on sama tänään kuin hän oli tuon kertomuksen aikoihin. Oikeastaan mikään ei ole muuttunut tuon kertomuksen ajoista. Edelleenkään kukaan ei pysty itse syntejään hyvittämään Jumalalle. Edelleen tie Jumalan tykö käy Israelin kansan tavoin katumuksen ja sydämen nöyrtymisen kautta. Mutta edelleenkään pelkkä katumus tai nöyrtyminen ei poista syntiä. Vielä tänäänkin tarvitaan Jumalan valitsema välimies sekä Jumalalle kelvollinen uhri sovittamaan synnin. Onko minun siis tarpeen lähteä etsimään jostain nykypäivän Samuelia tai karitsaa?

- Ei. Jumala on antanut ylivertaisen välimiehen ja uhrin, joka on yksi ja sama - Herra Jeesus. Heprealaiskirje (Hepr. 10:19-21) kertoo tästä valtavasta totuudesta: "Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon - hänen ruumiinsa - kautta. Meillä on suuri ylipappi, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko huone. Astukaamme sen tähden Jumalan eteen vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä." Hallelujaa!

Jeesus Kristus on kuollut sinun tähtesi. Hän antoi Jumalan valittuna ylimmäisenä pappina oman henkensä sinun puolestasi. Jeesus antoi henkensä, sillä häneltä ei sitä kukaan tai mikään olisi voinut riistää - olihan hän täysin synnitön ja puhdas - kuolemalla ei siis ollut sijaa hänessä. Jeesus antoi itsensä kuolemaan sinun tähtesi. Jeesuksen uhrikuolema on sinun tiesi elämään.

Sinun puolestasi on jo annettu uhri; synneistäsi on maksettu riittävä hinta. Osuudeksesi jää vain vastaanottaa pelastus. Samalla tavoin kuin vihollisen ahdistama Israel oli kokoontunut Mispaan etsimään Jumalan armoa, niin sinäkin voit tänään nöyrtyä Jumalan edessä ja vastaanottaa Jeesuksen uhrin syntiesi edestä. Juuri tänään on hyvä päivä vastaanottaa pelastus.

Jos tekstimme kertomuksen sankari oli Herra ja sen viisaat ‘miehet’ paljastuivat koko Israelin kansaksi, niin miten on sinun elämäsi kertomuksen laita? Onko Jeesus Kristus sinun elämäsi sankari? Oletko kenties sinä itse oman elämäsi viisas mies tai nainen, joka ensin etsii Jumalan valtakuntaa?

Pohdittavaa
Miksi tarvittiin Jeesuksen uhri syntien sovitukseksi?
 

© 2002 Jori Brander. Kaikki oikeudet pidätetään.
Teksti julkaistu: 18.02.2002
 

 © Kotisatama.net - kristillinen portaali